Juuri nyt on lentopallon hetki – uskalletaanko me tarttua siihen?
Jani Huoponen, Suomen Lentopalloliitto
Tämä kesä on saanut minut pysähtymään useammin kuin kerran miettimään suomalaisen lentopallon tulevaisuutta.
Olen saanut olla mukana kehittämässä Harraste Cup -turnauksia, keskustella harrastajien, seuratoimijoiden ja turnausjärjestäjien kanssa sekä seurata läheltä sitä innostusta, jonka miesten maajoukkue on jälleen herättänyt suomalaisissa. Pitkästä aikaa tuntuu siltä, että lentopallo kiinnostaa myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole olleet lajin parissa vuosiin.
Se on meille valtava mahdollisuus.
Mutta samalla se herättää kysymyksen: mitä tapahtuu silloin, kun joku kiinnostuu lentopallosta?
Mihin hän menee? Miten hän pääsee mukaan? Löytyykö hänelle paikka, jossa kokeilla, harjoitella ja löytää uusia ihmisiä?
Liian usein ajattelemme lajia kilpailutoiminnan kautta. Todellisuudessa suurin kasvupotentiaali saattaa löytyä aivan muualta.
Olen viime vuosina vakuuttunut siitä, että aikuisten harrastetoiminta tulee olemaan yksi suomalaisen lentopallon tärkeimmistä kehityssuunnista. Kaikki eivät halua pelata sarjaa. Kaikki eivät tavoittele mestaruuksia. Moni etsii liikuntaa, yhteisöllisyyttä ja mukavaa tapaa viettää aikaa työpäivän jälkeen.
Ajattelen ihmisiä, joilla ei ole lainkaan lentopallotaustaa, mutta jotka haluaisivat oppia lajia turvallisesti ja ilman suorituspaineita. Ajattelen entisiä pelaajia, joiden viimeisestä ottelusta on kulunut vuosia, mutta jotka edelleen syttyvät pallon kosketuksesta ja joukkueen tunnelmasta. Ajattelen työyhteisöjä, jotka etsivät uudenlaisia tapoja rakentaa työhyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Herää ajatus siitä millaisia mahdollisuuksia ja esimerkkejä vanhemmat antavat lapsilleen, jos saamme kipinän iskostettua ensin vanhempiin ja sitä kautta lapsiin vapaa-ajalla tapahtuvien pallottelujen, sekä pihapelien kautta.
Näille kaikille ihmisille me voisimme tarjota enemmän mahdollisuuksia.
Miltä kuulostaisi harrasteryhmä, jossa opetellaan lentopallon perustaitoja alusta asti kuntoilun näkökulmasta? Entä entisten pelaajien harjoitusryhmä, joka kokoontuu kerran viikossa ilman sarjapeleihin sitoutumista? Tai yritysryhmä, jossa työporukat harjoittelevat yhdessä ja osallistuvat muutaman kerran vuodessa järjestettäviin turnauksiin?
Uskon, että tällaisille toimintamuodoille on kysyntää enemmän kuin osaamme tällä hetkellä edes arvioida. En puhu tässä niistä upeista yhdistyksistä ja yrityksistä, jotka tarjoavat upeita harrastepelivuoroja ja sarjatoimintaa. Puhun harjoitustapahtumasta, jossa harrastaja saisi mahdollisimman paljon kosketuksia, erilaisia harjoitteita ja pienpelejä – niitä harjoitteita joita tavallisessa joukkuetoiminnassakin saadaan aivan mini-ikäisistä kansainvälisiin joukkueisiin saakka.
Hyvä esimerkki löytyy Tampereelta, jossa on käynnistymässä paikallisten seurahenkilöiden yhteinen harjoitusvuoro yli seurarajojen. Mukaan on kutsuttu valmentajia, hallituksen jäseniä, vapaaehtoisia ja muita seuratoimijoita eri seuroista. Ajatus on yksinkertainen mutta samalla merkityksellinen: kokoonnutaan samalle kentälle liikkumaan, vaihtamaan ajatuksia ja oppimaan toisiltamme.
Pidän ajatuksesta paljon.
Parhaimmillaan tällaiset kohtaamiset synnyttävät uusia ystävyyssuhteita, uusia tapahtumia ja uusia yhteistyön muotoja. Ne voivat myös auttaa meitä löytämään entistä parempia tapoja tukea nuorten harrastamista ja seuratoimintaa.
Tämän kesän aikana olen huomannut saman ilmiön myös Harraste Cupissa.
Ihmiset eivät tule tapahtumiin pelkästään pelaamaan. He tulevat tapaamaan tuttuja, kokemaan jotain yhdessä ja tuntemaan kuuluvansa yhteisöön.
Turnaus on harvoin vain turnaus.
Se on yhteinen päivä, jota odotetaan etukäteen ja muistellaan vielä pitkään jälkikäteen. Siksi uskon, että turnausten merkitys tulee kasvamaan tulevina vuosina entisestään. Samalla näen niissä myös kiinnostavan mahdollisuuden seurojen varainhankinnalle.
Moni seura pohtii tällä hetkellä uusia tulonlähteitä ja keinoja vahvistaa omaa toimintaansa. Hyvin järjestetty harrasteturnaus voi tuoda osallistumismaksujen lisäksi uusia harrastajia, uusia yhteistyökumppaneita ja lisää näkyvyyttä paikalliselle toiminnalle. Parhaimmillaan tapahtuma toimii myös tehokkaana väylänä esitellä seuran muuta toimintaa uusille ihmisille. Voisiko turnausmuotoisessa varainhankinnassa piiletä uusi potentiaali lajillemme, perinteisten varainhankintamuotojen rinnalle?
Juuri tällaisia mahdollisuuksia olemme pohtineet myös PlayVolley-projektissa, joka on ollut yksi tämän vuoden mielenkiintoisimmista työtehtävistäni.
Lähdimme rakentamaan PlayVolleya yhdestä yksinkertaisesta ajatuksesta: mitä jos turnauksen järjestäminen olisi aidosti helppoa?
Vuosien aikana olen tavannut lukuisia ihmisiä, joilla on ollut loistava idea tapahtumasta, mutta jotka ovat luopuneet ajatuksesta käytännön haasteiden vuoksi. Otteluohjelmat, ilmoittautumiset, tulokset, maksut ja kaikki muu järjestelyihin liittyvä tuntuvat monesta liian raskailta.
PlayVolleyn tavoitteena on madaltaa tätä kynnystä.
Haaveilen tilanteesta, jossa ensimmäisen turnauksensa järjestävä harrastaja pystyy toteuttamaan tapahtuman lähes samalla varmuudella kuin kokenut järjestäjä. Kun työkalut helpottuvat, tapahtumia syntyy enemmän. Ja kun tapahtumia syntyy enemmän, yhä useampi löytää tiensä lentopallon pariin.
Lopulta kyse ei kuitenkaan ole turnauksista eikä teknologiasta.
Kyse on ihmisistä.
Meillä on juuri nyt paljon sellaista, mistä monet lajit haaveilevat. Meillä on näkyvyyttä. Meillä on kiinnostavat maajoukkueet. Meillä on aktiivisia seuroja. Meillä on uusia digitaalisia ratkaisuja. Ja ennen kaikkea meillä on ihmisiä, jotka haluavat liikkua yhdessä.
Siksi uskon, että suomalaisen lentopallon parhaat kasvuvuodet eivät ole takana vaan edessä.
Kannustan jokaista seuraa pohtimaan yhtä yksinkertaista kysymystä: Jos uusi harrastaja kävelisi tänään salin ovesta sisään, löytyisikö hänelle paikka?
Ei välttämättä sarjajoukkueessa. Vaan harrasteryhmässä, työporukan vuorolla, entisten pelaajien ryhmässä, yritysliikunnan tapahtumassa tai paikallisessa harrasteturnauksessa.
Jos vastaus on kyllä, olemme oikealla tiellä.
Ja jos vastaus ei vielä ole kyllä, juuri nyt on paras mahdollinen hetki rakentaa sellainen paikka.
Jani Huoponen
Harrastetoiminnan koordinaattori
Suomen Lentopalloliitto