Lajitietoa

Istumalentopallo on erittäin dynaaminen kahden kuusihenkisen joukkueen peli. Istumalentopallokenttä on pienempi kuin tavallisen pystylentopallon. Kenttä on kooltaan 10×6 m. Verkon korkeus on miesten pelissä 1.15m ja naisten verkkokorkeus on 1.05m.

Teknisesti peliä pelataan aivan kuin pystylentopalloa. Pallo voi koskettaa lyöntitilanteessa mitä tahansa pelaajan ruumiinosaa ja lyöntisuorituksen aikana pelaajan tulee olla kosketuksessa kenttään jollakin olkapäiden ja pakaroiden välisellä ruumiinosalla. Vartalon nostaminen, seisomaan nousu ja askeleiden ottaminen on kiellettyä istumalentopallossa. Torjunnassakaan pelaajan ei ole luvallista kohottaa pakaroitaan.

Istumalentopallo on sovellutus tavallisesta lentopallosta ja se on tarkoitettu erityisesti henkilöille, joille pystylentopallon pelaaminen on mahdotonta. Yleisin istumalentopalloilijan vamma on alaraajan vamma, esimerkiksi amputaatio. Istumalentopallossa on sallittua käyttää käsiproteesia tai tukisidoksia, mikäli ne eivät aiheuta vaaraa muille pelaajille. Sen sijaan jalkaproteesin käyttö on kiellettyä.

Laji on erittäin integroitunut, jolloin niin vammaiset kuin vammattomat voivat yhdessä harrastaa lajia. Vammattomat voivatkin pelata Suomessa lajia jopa SM-tasolla. Sarjakaudesta 2006-2007 liiton sarjoissa on noudatettu luokittelemattomuutta, jolla toivotaan joukkueiden ja pelaajien lukumäärän kasvua.

Istumalentopallo esiteltiin lähes nykymuotoisena Alankomaissa vuonna 1956. Pienimuotoisia kansainvälisiä kilpailuja istumalentopallossa pelattiin vuodesta 1960 lähtien. Tiettävästi ensimmäinen, useamman kuin kahden maan, turnaus pelattiin Saksan Flensburgissa vuonna 1967. Mukana olivat joukkueet Saksasta, Tanskasta, Ruotsista ja Alankomaista. Paralympialaji istumalentopallosta tuli vuonna 1980.

Ensimmäiset Euroopan Mestaruuskisat järjestettiin Bonnissa Saksassa vuonna 1981. Maailman Mestaruuskisat pelattiin kaksi vuotta myöhemmin – vuonna 1983 Hollannin Deldenissä. Kansainvälistä toimintaa johtaa World ParaVolley – WPV (http://www.worldparavolley.org/) ja Euroopassa toimiva ParaVolley Europe – PVE (http://www.paravolley.eu/).

Suomessa laji käynnistyi Sotainvalidien Veljesliitto ry:n Helsingin Kaskisaaren kuntoutuslaitoksessa eräänlaisena kuntoutusharjoitteena vuonna 1957 tai 1958 ja levittäytyi pelimuotona nopeasti eri puolille maata sotainvalidien toimintoihin. Suomen Invalidien Urheiluliitto ry (SIU) perustettiin vuonna 1964 ja istumalentopallon lajitoiminta siirtyi sen alaisuuteen. Suomen Mestaruuksista pelattiin ensimmäisen kerran helmikuussa 1965.

Laaja-alainen liikunta-, näkö- ja kehitysvammaisten sekä elinsiirtoväen yhteinen urheilujärjestö aloitti toimintansa 1.1.2010. SIU ry:n lajitoiminnot siirtyivät myös uuden Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n alaisuuteen. VAU:n yhtenä tavoitteena ollut terveiden ja vammaisten urheilijoiden integroiminen johti 1.1.2018 istumalentopallon siirtymiseen Suomen Lentopalloliitto ry:n alaisuuteen.

PÄÄEROT ISTUMALENTOPALLON JA LENTOPALLON VÄLILLÄ

1.Kenttä on pienempi — 10m x 6m (hyökkäysraja 2m).

2.Verkko on matalammalla — 1.15m miehillä ja 1.05m naisilla.

3.Pallokosketuksessa pelaajan täytyy koskettaa kenttää jollain kehonosalla, ts. pakaroiden ja olkapäiden välisellä alueella.

4.Syötön voi torjua.

5.Pelin kulku on nopeampaa, johtuen pienemmästä kentästä sekä pallon eläessä matalammalla.